sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

22.

kaikki liikkuu
ja minä itken

arvet lipuvat väärille paikoille
ja minä itken

huonekalut lähestyvät
ja minä itken

päiväpeitteen siksak heiluu
ja minä itken

mikään ei pysy paikoillaan
ja minä itken

21.

pettymysten kavalkadi
rikottujen lupausten saattue

ehkä vielä joskus
kerron sinulle miten
t ä r k e ä ä
olisi ollut pitää
luottamus ehjänä

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

20.

osastolla aika pysähtyy
kun tulet ovesta sisälle,
vuodenaikojen muuttuminen lakkaa
on ikikesä
tai ikitalvi

kunnes pääset pois
– haluttuasi tai pakotettuna –
ja yhtäkkiä onkin
kaikki päinvastoin

19.

askelista tunnistaa
onko tulija hoitaja vai huonetoveri

hoitajan askeleet ovat reippaat
hän uskoo huomiseen
ehkä parempaan, ehkä huonompaan
mutta uskoo sen tulevan joka tapauksesa

huonetoveri raahustaa
hän pelkää huomista
ei koska se on mahdollisesti huonompi
vaan koska se on tulossa ja se on elettävä ja
se on ehkä samanlainen kuin tämä päivä
mutta ei silti elämisen arvoinen

torstai 18. heinäkuuta 2019

18.

seitsemällä tikillä ihon reunat yhteen
voisittepa suturoida
myös mieleni aivoni ajatukseni
mutta ne haavat ovat
repeämiä
eikä niitä voida korjata
yksinkertaisin ompelein

tiistai 16. heinäkuuta 2019

17.

sun silmissä sääli
kun sanon että viilsin
sun silmissä inho
kun sanon että tahallani

ja sä olet hoitaja
sun pitäisi olla
ystävällinen
empaattinen
ymmärtäväinen

ette saa edes ketään
paikalle
tikkaamaan
haluan jo pois

16.

ensimmäisessä kirjoituksessa
kuusi päivää sitten
väitin etten osaa viiltää enää

olen nyt oppinut

en tee syviä
useimmiten

enkä vaarallisia
useimmiten

ei rasvakudokseen
useimmiten

ei montaa kerralla
useimmiten

15.

olis niin helppoa jos
sussa olisi nappula josta
sut voisi saada tähän hetkeen
pois unimaailmasta jossa
haluaisin itsekin olla

tuoreet haavat reisissä
kipristelevät
eikä vaalean peiton alle voi mennä
vertavuotavana
(minä en peitä haavojani
en sitä ansaitse)

14.

joskus koen olevani niin yksin
että voisin huutaa,
oikeasti huutaa
eikä se kuuluisi edes naapuriin

kerrostalossa
kukaan ei tunne toisiaan
ehkä jotkut ulkonäöltä tunnistan
paitsi autot tunnistan kaikki
"toi fiat punto on meidän naapurin"

toisaalta minä en
tunne itseäni
edes ulkonäöltä

perjantai 12. heinäkuuta 2019

13.

niko vantaalta
muistatko mut vielä?
olin se hölmö
joka ei ymmärtänyt miten krapula toimii
koska ei ollut edes maistanut
mitään alkoholipitoista
olinhan kaksitoista

iästä huolimatta susta oli okei
kertoa mulle että
mitä tahtoisit tehdä mulle
edestä takaa alta päältä
enkä uskaltanut sanoa että jo sanat pelottivat
olinhan kaksitoista

12.

äiti
sä et tajunnut
miten rikki olin
perustavanlaatuisesti rikki

kun sanoin että haluan kuolla
kun kerroin miten haluan kuolla
(pian, nopeasti ja itseaiheutetusti)
viisivuotiaana

kun en itkenyt kertaakaan
vaikka isä oli vasta kuollut
vain ahmin ja oksensin
ja toistin ad infinitum
seitsemänvuotiaana

kun sait selville että rikoin juomalaseja
saadakseni teriä
joilla rikkoa
yksitoistavuotiaan ihoni

(sitä et tiedä vieläkään
että ainoa hetki kun tunsin olevani tärkeä oli
kun lähes kolmekymppiset
tekstailivat mulle rivoja
kun olin kaksitoista)

torstai 11. heinäkuuta 2019

11.

painan terän kärjen
ihoa vasten
uudelleen uudelleen uudelleen
epidermis pettää
dermis kurkistaa
subkutis jää piiloon
vielä

10.

sinä istut olalla kun yritän kävellä
suihkusta sängyn laidalle
koska en pysty pukeutumaan seisoen
sitten yritän laittaa housuja jalkaan ja
toinen housunpuntti menee solmuun
enkä pysty suoristamaan sitä
koska en pysty taipumaan

kun vihdoin olen vaatetettu
iskee se mitä kutsun
suihkukrapulaksi
ja mikään ei siihen auta
ei edes lääke
jota jotkut pelkäävät

mitä pahaa tein
että ansaitsin
fibromyalgian

9.

vaikka mä anelen
"auttakaa auttakaa auttakaa"

vaikka mä sanon
"viillän jotten tapa itseäni"

vaikka mä sanon
"mulla on silti suunnitelma"

sä sanot
"oo silti kotona"

sä sanot
"varmasti ahdistaa mutta"

ja mä haluan
h u u t a a
koska aina on se
mutta

joka ei ikinä auta

8.

makaat lattialla

"jos mä kuolen
mun nenästä
vois tulla matoja"

äiti
älä sano noin
isä kuoli just
en kestä kuulla
että sinäkin voisit

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

7.

lopettakaa
haluan huutaa ja itkeä
mutta kuulisitteko
välittäisittekö
näen verhon välistä tv-ruudulla ruoskittavat rinnat
ja kuulen teidät
luulette että nukun

6.

mulla ei ole vaihtoehtoja
mun on pakko elää

pelastin sut,
yhdessä pelastettiin toi ja toi

kolme elämää riippuu minusta

siitä että hengitän
siitä että mun sydän lyö
siitä että veri on mun kehoni sisäpuolella
siitä etten raatele revi riivi itseäni palasiksi rikki
siitä että pillerit pysyvät purkeissansa ja jaan ne oikein
siitä että junat parvekkeet köydet veitsenterät pysyvät kaukana

5.

on pakkasta,
ja sun sormia palelee

me ollaan ulkona,
ja sun sormia palelee

työnnät ne väkisin mun sisään
eikä niitä palele enää

4.

tämä on vanha teksti, mutta tahdon silti julkaista tämän

juoksematta karkuun,
pakenematta pakoon,
tuijotus tapettiin kattoon tyynyliinaan
transsitila
tietoisuuden kapeneminen

3.

sä makaat mun päällä yhä
makaat etkä päästä pois

mä olen viis,
enkä tiedä,
mistä on kyse

kunnes

kieli mun suussa kertoo
tää on aikuisten juttuja

mun ei pitäis
mä en sais

syy on mun

2.

lopettakaa

lopettakaa nussiminen
mun pään sisässä

se ihminen
jota ehkä pistitte alulle
on jo seitsemäntoista

mutta silti te nussitte
mun pään sisässä

mä kusin sänkyyn
kun en uskaltanut nousta
vessaan

ja äiti, sä olit aamulla
vihainen

1.

hauskaa
nimetä blogi että
"itkusta sokea"
kun ei osaa enää itkeä
eikä edes viiltää
mutta ei se liity tähän

tämä on sadas blogini
kolmas jota kirjoitan nyt

ehkä hyödyn
ehkä en
asia on fifty-sixty